Vesitorni – vesihuoltoverkoston näkyvin osa

Mikä erottuu maiseman siluetissa ensimmäisenä, kun lähestyy kaupunkia maitse tai vesitse? Paikallinen vesitorni.

Vesihuoltoverkosto kuuluu yhteiskunnan kriittiseen infraan, ja sen näkyvimmän osan muodostavat vesitornit. Vedenkäsittely- ja jätevedenpuhdistuslaitokset sijaitsevat yleensä hieman syrjemmällä, ja putkista koostuva verkosto puolestaan kätkeytyy syvälle maan alle. Vesitornien merkitys korostuu etenkin sähkö- ja muiden jakelukatkosten aikana.

Vesitorneja on isoissa kaupungeissa useampia, ja niillä on monta tehtävää. Ne varastoivat vettä jakeluhäiriöiden varalta, varmistavat riittävän verkostopaineen, tasaavat paineen vaihteluita ja takaavat veden riittävyyden käyttäjille huippu­kulutuksen aikana, kuten aamuisin.

Osa vedenkäsittelylaitoksilla tuotetusta talousvedestä johdetaan suoraan verkostoon ja osa vesitorneihin, jotka toimivat ylävesisäiliöinä. Suomessa vesitornien vesivarastojen tilavuusmäärä vaihtelee 10 ja 60 prosentin välillä keskimääräisestä vuorokausikulutuksesta. Vettä riittää vähintään muutamaksi tunniksi, jotta esimerkiksi häiriötä jossain verkoston osassa aiheuttanut putkirikko saadaan korjattua.

Korkeus pitää yllä painetta

Vesitornit rakennetaan usein kaupungin korkeimmalle kohdalle, jolloin itse tornin ei tarvitse olla niin korkea riittävän vesipaineen aikaansaamiseksi. Korkeutta tarvitaan ylläpitämään ns. hydrostaattista painetta, joka saa veden virtaamaan putkistossa kotitalouksiin maan vetovoiman vaikutuksesta.

Asiakkaalle tuleva vesijohto ja vesitornin säiliö ovat periaatteessa samaa allasta. Koska vesi virtaa ylemmästä altaasta alempaan, vesitornin säiliön vedenpinnan täytyy olla korkeammalla kuin korkeimmalla olevan hanan. Itse asiassa sen täytyy olla vielä korkeammalla, koska hanasta on saatava vettä riittävällä paineella ulos.

Vielä taannoin edullisen yösähkön aikaan vesihuoltolaitokset pumppasivat vesitornit täyteen yöllä. Nyt kun energian hinnat muuttuvat ympäri ­vuorokauden, laitokset pyrkivät optimoimaan pumppauksiin kuluvan energian käyttöä ­nykyaikaisen it-teknologian keinoin muun muassa algoritmien avulla.

Riihimäen vesilinnassa sijaitsee ylävesi­säiliön lisäksi kaupungin toimitiloja ja kesäterassi.

Hankoon ensimmäinen vesitorni

Vesitorneja löytyy ympäri maata. Tuorein tieto nykyisin käytössä olevien ylävesi­säiliöiden ja vesitornien määrästä on peräisin 2000-luvun alusta, jolloin niitä arvioitiin olevan noin 400.

Suomen ensimmäinen jalan varassa oleva vesitorni rakennettiin Hankoon vuonna 1910. Se tuhoutui jatkosodan syttyessä vuonna 1941 neuvostoliittolaisten räjäyttäessä sen lähtiessään Hangosta. Tilalle rakennettiin pian uusi, nykyisin graniitinpunaisena maisemaa hallitseva kaupungin maamerkki.

Vuosisadan alusta 1930-luvulle saakka vesitornit rakennettiin kaupunkien monumentaalisiksi arvorakennuksiksi ja niiden yhteyteen suunniteltiin usein myös muita tiloja, kuten näkötorneja tai kahviloita. Vesitornien rakentamisen huippukausi ajoittui 1950-ja 60-luvuille. Niistä käytiin lukuisia arkkitehtuurikilpailuja, joiden perusteella rakennettiin nimekkäiden arkkitehtien suunnittelemia vesitorneja.

Upeiden suunnitelmien haittapuolena oli usein suuri hintalappu. Myöhemmin rakennetuissa vesitorneissa käytännöllisyys ja kustannustehokkuus ovat ajaneet ulkonäön ohi.

Monta muotoa ja oheiskäyttöä

Vesitornit on useimmiten rakennettu betonista, mikä osittain selittyy Suomen vahvalla betoniteollisuudella ja -tietämyksellä. Niiden päätyyppejä ovat jalattomat, lieriömäiset tornit ja jalalliset, kartiomaiset tornit. Jälkimmäisiä kuvaillaan joskus sienityyppisiksi.

Tavanomaisten tornimaisten vesisäiliöiden lisäksi meiltä löytyy niin sanottuja vesilinnoja eli rakennuksia, joissa vesisäiliön lisäksi on yleensä myös muita toimintoja. Näistä ehkä tunnetuin on Riihimäen vuonna 1952 valmistunut vesilinna.

Tornit voivat myös viestittää jotain omasta ympäristöstään. Esimerkiksi Rovaniemen vesitorni muistuttaa lappalaiskotaa.

Monella vesitornilla on myös oheiskäyttöä. Siinä voi olla vesisäiliön lisäksi näkötorni, observatorio tai se voi osittain tai kokonaan korvata erillisen tietoliikennemaston. Vesitorni voi olla kiinteä osa toista rakennelmaa, kuten Kemin kaupungintalo tai Varkauden vesitorni, joka on osa kerrostaloa.

Muutaman viime vuosikymmenen aikana vesitorneja on uudistettu, ja jotain uusia ­rakennettu. Käytöstä poistettujen vesi­tornien ehkä mielenkiintoisin uusiokäyttö löytyy Nilsiästä, jossa siitä tehtiin yksityiskoti. Omistajilla on riittänyt kavuttavaa rappusissa, sillä hissin lisääminen olisi tullut hyvin kalliiksi.

Juttuun on haastateltu dosentti, tekniikan tohtori, tietokirjailija Tapio S. Katkoa. Muina lähteinä Arkki­tehtuurimuseo, Wikipedia ja Vesihuollon myytit -kirja (kirj. Tapio Katko, Petri Juuti ja Riikka Juuti).

Järvenpään vesitorni tukeutuu kahden eripaksuisen jalan varaan ja poikkeaa muista suomalaisista vesitorneista.

Hangon vesitorni on jo 80-vuotias.