Airoissa Atlantin aalloilla

Jari Saario laittaa kehonsa ja mielensä jo toistamiseen koville Atlantin ylityksessä. Seikkailijasoutaja rakastaa merta ja tuntee veden elementikseen.

Hullu saa olla, muttei tyhmä. Jari Saario tuntee meren vaarat, muttei pelkää, sillä pelko vie keskittymiskyvyn. Mitä tahansa tapahtuu, hän tietää, että tärkeintä on pysyä rauhallisena.

Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, Saario soutaa parhaillaan Atlantilla Etelä-Amerikan Chilestä Etelä-Afrikan Kapkaupunkiin. Lihasvoimin etenevää matkaa kertyy noin 7 000 kilometriä, ehkä enemmän, sillä reitti ei kulje viivasuoraan. Mies arvelee suorituksen vievän nelisen kuukautta.

– Omien ja Chilen merivoimien tietojen mukaan kukaan ei ole koskaan ohittanut Kap Hornia soutuveneellä. Olen oletettavasti ensimmäinen, joka sen tekee ja soutaa sieltä Etelä-Afrikan kärkeen. Kap Horn on maailman haastavin merialue, jossa Tyynivaltameri ja Atlantti kohtaavat kapeassa paikassa ja jossa kylmä ja lämmin vesi sekoittuvat. Ilman lämpötila vaihtelee –2:n ja +4 asteen välillä, ja aallot saattavat olla 5–15-metrisiä, Saario kertoo.

Tuntematon palomies nousi suomalaisten tietoisuuteen soutaessaan vuonna 2023 Atlantin yli ja takaisin. Matkaa seurasi yli sata tuhatta ihmistä sosiaalisen median kautta. Noin 11 800 kilometrin soutu vei yhteensä 178 vuorokautta.

Halu vetää itsensä äärirajoille

Vuosia sitten Saario luki jutun suomalaismiehestä, joka oli yrittänyt soutaa Atlantin yli muttei onnistunut siinä. Vaimon mukaan Jari, jos kuka, siihen pystyisi.

– Matka kuulosti mielenkiintoiselta. Olin treenannut kaikkia siihen vaadittavia taitoja koko elämäni. Minulle vedessä ja merellä toimiminen on omaa aluetta. Olen ollut kalastusveneessä, ennen kuin olen nähnyt sen laidan yli. Olen sukeltanut ammatikseni ja tehnyt 25 vuotta fyysisiä vuorotöitä. Isoin kysymys oli, löydänkö yhteistyökumppaneita projektiin, Saario taustoittaa.

Lisäksi mies oli jo pienestä pitäen haaveillut tekevänsä jotain sellaista, mitä monet eivät ikimaailmassa haluaisi tehdä. Hän on aina halunnut viedä itsensä aivan äärirajoille, jotta voi tuntea onnistuvansa jossain.

Useimmille jo pelkkä ajatus valtameren ylittämisestä soutuveneellä tuntuu mielipuoliselta. Hädän tullen apua ei ole heti saatavilla, ja pieni paatti keinuu kuin lastu laineilla.

Ensimmäisen matkansa jälkeen Saario kuvaili venettään kieppuvaksi huvipuistolaitteeksi, jossa kyyti ei päättynyt minuutin tai kahden vaan kuukausien kuluttua. Vene meni ympäri lukuisia kertoja, eikä sen kääntäminen oikein päin ollut aina helppoa.

Veneen ja laitteiden tekniikka reistaili. Valaita ja jäävuoria sai väistellä. Valjaista huolimatta Saario lensi mereen monta kertaa, joutui psykoosiin ja miltei menetti henkensä myrskyissä. Palautuminen rankoista kokemuksista kesti vuoden verran, mutta veri veti merelle uudestaan.

– Mielenkiintoista ei ole fyysinen suoritus vaan se, miten henkinen puoli kestää. Ihmiset on kautta aikojen tehneet epämukavia asioita ja testanneet itseään.

Uudessa projektissa Saariolla on aiempaa vakaampi ja isompi 7,3 metriä pitkä ja 1,7 metriä leveä Claytoniksi nimetty vene, joka painaa vähän alle 400 kiloa. Nyt mies mahtuu kajuuttaan suorana makuulleen ja istumaan, mikä lisää mukavuutta levon aikana.

Jari Saario on aina halunnut viedä itseään äärirajoille ja tehdä asioita, joihin moni ei ikimaailmassa ryhtyisi.

Juomavesi valmistuu merivedestä

Atlantilla ruuan on riitettävä koko reissun ajaksi; pysähdyspaikkoja ei ole. Claytoniin Saario pakkasi 700 pussia kuivamuonaa veteen sekoitettavaksi.

Ylimääräisen painon välttämiseksi venettä ei voi lastata täyteen vesipulloja, eikä ympäröivä valtava vesimassa suolaisuutensa takia sovellu käyttöön sellaisenaan. Ruokiin ja juomiin on kuitenkin saatava viisi litraa juomavettä päivässä. Sen Saario valmistaa merivedestä sähköllä toimivalla käänteisosmoosilaitteella. Tehokkaalla laitteella pystyy tekemään tunnissa 35 litraa vettä ilman sivumakua. Laite vie paljon sähköä, joten se on käytössä vain pari minuuttia päivässä.

Varalaitteena veneessä on polkupyörän pumppua muistuttava käsipumppu, jolla saa tehtyä pari litraa vettä tunnissa. Raskaskäyttöinen laite pelastaa hengen, jos ensisijainen vedentekolaite reistailee.

– Jos käsipumppukin menee hajalle, täytyy yrittää kalastaa ja puristaa kalasta nestettä, joka kuulemma on juomakelpoista, soutaja naurahtaa.

Saario kertoo kehossaan olevan jotain erikoista, sillä hän pystyy selviämään syömättä ja juomatta pitkiä aikoja, vaikka tekee samalla fyysistä työtä.

Peseytyminen jää vähille

Ensimmäisellä menomatkallaan mies joutui käymään vedessä jopa kolme kertaa viikossa puhdistamassa veneen pohjaa. Siellä ei halunnut olla yhtään ylimääräistä aikaa haiden ja miekkakalojen leikkikaluna, joten peseytyminen jäi vähille.

– Lika ei haittaa, koska olen veneessä yksin. Jostain syystä pesin viime kerralla hampaita jopa viisi kertaa päivässä; oli kiva pitää edes siitä hygieniasta kiinni. Samoin huomasin, että iho alkaa tuottaa rasvaa luontaisesti eikä enää tarvitse aurinkorasvaa, kun pariin viikkoon ei käy suihkussa.

Tuhansien kilometrien ja kuukausien yksin­soutumatkalla parta saa kasvaa ja iho rasvoittua. Jari Saariolla on kokemusta edestakaisesta Atlantin ylityksestä vuodelta 2023.