Jää kiehtoo elementtinä edelleen

Heti kun Jukka Jalonen pysyi hokkareilla pystyssä ja maila kädessä, kaikki talvi-illat kuluivat lätkää pelaten kavereiden kanssa ulkojäällä Riihimäellä. Myöhemmin poika liittyi paikalliseen seuraan.

Tuolloin ja vielä pitkään sen jälkeen seurojen juniorit pelasivat ulkona, sillä hallit ja hallivuorot olivat vähissä. Talvi ja ulkojääkausi tosin kestivät pari kuukautta pidempään kuin nykyisin.

– Pelasin vuosikausia ulkona, joten minusta kaikista paras jää myös kaukalossa on vähän kuin keväinen luonnonjää. Se on ihan kuin peili. Siinä on tietty pito mutta se on silti liukas eikä kivikova. Jää on erikoinen elementti. Tarvitaan luistimet jalkaan, jotta sen päällä pystyy tekemään jotain, kuten pelaamaan jääkiekkoa tai -palloa tai kaukalopalloa tai luistelemaan, Jalonen kuvailee.

Jääkiekko on ja pysyy leijonaluotsin sydämenasiana, vaikka vuosia valmennuksen parissa on kertynyt jo yli 30.

– Saan edelleen toteuttaa omia mieltymyksiäni; pikkupojan luonne ei ole muuttunut mihinkään. Olen aina ollut kilpailullinen ja pidän jääkiekon yhteisöllisyydestä. On hienoa, kun saan tehdä töitä huippupelaajien ja maajoukkueen ammattitaitoisen johtoryhmän kanssa. Työ ei aina edes tunnu työltä vaan enemmänkin harrastukselta. Olen unelmahommassani.

Elokuussa Jalonen teki kevääseen 2024 asti ulottuvan jatko­sopimuksen Leijonien päävalmentajana. Se sisältää Tampereen kevään 2023 ja Prahan kevään 2024 MM-kisat sekä mahdollisen World Cupin talvella 2024.

Vaimo ansaitsee hatunnoston

Jalosen oma peliura eteni juniorisarjasta kakkosdivisioonan kautta edustusjoukkuetasolle JYP Jyväskylän riveissä. Hän oli muuttanut kaupunkiin opiskelemaan yliopistossa liikuntatieteiden maisteriksi. Pelaaminen loppui vuonna 1989.

– Loukkasin polveni pahasti muutamaa vuotta aiemmin. En enää pystynyt kehittymään ja istuin enimmäkseen vaihto­penkillä. Työskentelin vuoden liikunnanopettajana, ja sitten tuli mahdollisuus lähteä Tampereen Ilvekseen valmennuspäälliköksi. Valmensin siellä aluksi junioreiden valmentajia, mutta sitten aloin miettiä, että voisin jossain vaiheessa valmentaa joukkuetta, hän muistelee.

Vuodesta 1992 lähtien Jalonen on valmentanut lukuisissa joukkueissa ja sarjoissa niin SM-liigassa, Mestiksessä kuin Englannin ja Italian pääsarjoissa.

– Työ valmentajana on tietyllä tavalla itsekästä puuhaa. Jos haluaa tehdä jonkinnäköisen uran, asuinpaikka vaihtuu ennemmin tai myöhemmin ja välillä tosi usein. Perhe joutuu sitä sietämään ja tekemään uhrauksia. Nostan hattua vaimolleni Sarille siitä, että olen voinut rauhassa tehdä näitä hommia. Nyt olemme asuneet yli 20 vuotta Riihimäellä, jopa samassa talossa, mikä toi lapsille turvallisuutta ja helpotti elämää kaikin puolin.

Perheen molemmat pojat ovat päätyneet isänsä alalle. Vanhempi toimii Kokkolan Hermeksen apuvalmentajana, ja nuorempi pelaa jääkiekkoa Romaniassa.

Jalonen senior seuraa molempien tekemistä, ja kummankin pelit on merkitty kalenteriin. Hän kertoo antavansa neuvoja, jos kysytään, muttei tyrkytä niitä jälkikasvulleen.

Tavoitteena pärjätä ja voittaa kotikisoissa

Marraskuussa 60 vuotta täyttävä Jalonen on kaikkein aikojen menestyksekkäin Leijonien päävalmentaja, jonka palkintokaapista löytyy kolme aikuisten MM-kultaa ja Pekingin olympiakulta lukuisten muiden mitalien joukosta.

– Voitot ja mestaruudet ovat uran kohokohtia, sillä tavoitteena on aina olla paras. Kultamitaleja on vaikea vertailla keskenään, mutta olympiakulta on ehkä arvokkain, koska kisat pidetään vain kerran neljässä vuodessa. Se on siksi niin harvinaista herkkua.

Ehkä yllättäen uransa isoimmaksi saavutukseksi tähtivalmentaja nostaa koko sen prosessin, joka on vienyt hänet huipulle.

Kun jokainen hoitaa oman roolinsa niin hyvin kuin pystyy, tulos on yleensä paras mahdollinen.

– En ole saanut mitään ilmaiseksi. Kymmenenä ensimmäisenä valmentajavuotenani en saanut mitään ihmeellisiä meriittejä, vaikka tein töitä tosissani. Koko ajan olen yrittänyt oppia ja kehittyä.

Työ ensi toukokuun Tampereen MM-kisojen eteen on jo käynnissä. Siihen kuuluu muun muassa pelaajien suoritusten seuraamista niin Suomessa, Euroopassa kuin Pohjois-Amerikassa. Ensimmäinen kokoonpano pelaa marraskuussa Karjala-turnauksessa, jota seuraavat turnaukset Sveitsissä, Ruotsissa ja Tšekissä.

Varsinainen rutistus alkaa nelisen viikkoa ennen MM-kisoja maajoukkueleirillä ja harjoituspeleissä. Lopullinen joukkue on kasassa vasta kisoissa.

– Meillä oli todella hyvät kotikisat viime keväänä, ja tavoitteena on jälleen pärjätä ja voittaa. On turha miettiä lopputulosta liikaa ja vaivata sillä päätään. Kun jokainen hoitaa oman roolinsa niin hyvin kuin pystyy, tulos on yleensä paras mahdollinen.

Menestystä ja mentaalienergiaa

Päätoimisen valmentajatyönsä lisäksi Jalonen toimii kommentaattorina C More -kanavan liigapeleissä muutaman kerran kuukaudessa ja tekee ajan salliessa puhujakeikkoja yritysmaailmassa.

– Puhun menestyvän tiimin rakentamisesta ja enemmän menestymisestä kuin voittamisesta. Koen, että menestyminen on prosessi, jossa asioita tehdään yhdessä. Voittaminen on sen sijaan asia, jota ei voi etukäteen tietää tai varmistaa. Vaikka miten hyvin tekee asiat, ei välttämättä voita. Esimerkiksi urheilussa voi olla vastassa vielä parempi joukkue tai käy vain huono tuuri. Mutta menestyä pystyy, ja menestyminen antaa mahdollisuuden voittaa, hän painottaa.

Vapaa-ajan harrastukset ajoittuvat enimmäkseen kesäkauteen. Silloin Jalonen suuntaa golfkentälle, kalareissuun tai mökille.

– Tykkään siitä, ettei tarvitse miettiä jääkiekkoa ympäri vuoden koko ajan täysillä. Silloin säästyy mentaalienergiaa siihen, kun pitää olla valmentajan hommassa parhaimmillaan.

Lämpimät onnittelut merkkipäivän johdosta ja menestystä Leijonille tuleviin koitoksiin!