Raakavedestä laadukasta talousvettä
Jokainen suomalainen kuluttaa vettä vähän yli sata litraa päivässä, jotkut käyttävät sitä jopa tuplasti enemmän. Vettä kuluu kotona moniin tarkoituksiin, kuten juomiseen, ruoan valmistamiseen, peseytymiseen, vessan vetämiseen, tiskaamiseen ja pyykinpesuun.
Veden tärkeyteen havahtuu yleensä vasta, jos sen jakelu jostain syystä keskeytyy eikä sitä olekaan saatavilla vuorokauden ympäri.
Yhdeksän kotitaloutta kymmenestä on liitetty kunnalliseen vesijohtoverkostoon. Siinä kulkeva vesi voi olla peräisin monesta eri raakavesilähteestä: pohjavedestä, tekopohjavedestä, järvestä tai joesta.
Kaikista raakavesistä voidaan valmistaa yhtä laadukasta talousvettä. Raakaveden ominaisuuksista riippuu, millaista vedenpuhdistusprosessia vesilaitos – oikeastaan vesitehdas – käyttää valmistaessaan siitä turvallista talousvettä asiakkailleen.
Pohjavesi on jo sellaisenaan hyvää
Lähes puolet – tarkalleen 49 prosenttia – Suomessa käytetystä raakavedestä on peräisin pohjavedestä, joka on usein jo sellaisenaan hyvää juomavettä eikä juurikaan kaipaa käsittelyä ennen matkaansa kuluttajien hanaan.
Tästä syystä vesilaitokset suosivat pohjavettä, jos sitä on alueella riittävästi saatavilla kattamaan vedentuotannon tarpeet. Paikalliset pohjavesivarannot riittävät usein vedentuotantoon pienillä paikkakunnilla mutta eivät isoissa kaupungeissa.
Meidän on tärkeää suojella pohjavettä toiminnoilta, jotka voivat vaarantaa sen laatua ja määrää. likaantunutta pohjavettä on vaikea puhdistaa.
Suomessa pohjavettä esiintyy lähes kaikkialla. Eniten sitä muodostuu alueilla, joissa maaperä koostuu hyvin vettä johtavista sora- ja hiekkamuodostumista, kuten jääkauden muovaamista harjuista sekä moreeni- ja reunamuodostumista. Pohjaveden pinta sijaitsee yleensä 2–5 metrin syvyydessä maanpinnan alapuolella. Sen etäisyys maanpinnasta saattaa olla vain noin metrin verran ja enimmillään jopa yli 50 metriä.
Maaperän suodattama kirkas vesi ei monestikaan vaadi kuin happamuuden säädön eli pH-arvon nostamisen alkaloinnilla, koska pohjavesi on usein lievästi hapanta. Alkalointimenetelminä käytetään kalkkikivikäsittelyä, ilmastusta tai alkalin syöttöä veteen. Happamuutta alennetaan, jottei luontaisesti hapan vesi syövytä metalliputkia ja vesikalusteita. Joskus pohjavedestä joudutaan poistamaan rautaa tai mangaania.
Suomen pohjavesimuodostumat kattavat vajaat neljä prosenttia maapinta-alastamme.
Tekopohjavesi jäljittelee pohjavettä
Jos pohjavettä ei ole riittävästi vedentuotannon tarpeisiin, sen määrää voidaan lisätä keinotekoisesti imeyttämällä pohjavesialueelle järvi- tai jokivettä eli niin kutsuttua pintavettä. Tuloksena syntyy tekopohjavettä.
Noin 16 prosenttia Suomessa käytetystä vedestä on tekopohjavettä. Sen tuotanto mukailee luonnon omia prosesseja eli sateen tai järviveden imeytymistä maaperään. Pintavesi puhdistuu pohjaveden kaltaiseksi, kun se suotautuu hiekka- ja sorakerrosten läpi.
Pintavesi imeytetään maahan erityisestä imeytyskaivosta tai -altaasta tai sadettamalla sitä maan pinnalle. Vettä hyvin läpäisevillä ranta-alueilla voidaan käyttää myös rantaimeytystä, jossa järvivettä imeytetään pohjavedeksi rannalla olevan sora- tai hiekkakerrostuman kautta.
Laadun varmistamiseksi tekopohjavesi desinfioidaan ennen kuluttajille jakamista esimerkiksi ultraviolettikäsittelyllä.
Pintavesi vaatii enemmän käsittelyä
Isot kaupungit yleensä kattavat suuren vedentarpeensa hankkimalla raakavetensä järvistä tai joista. Pintavesi vaatii perusteellisemman puhdistuksen kuin pohjavesi, koska siitä pitää poistaa kaikki haitalliset tai makua aiheuttavat aineet ja pieneliöt.
Alkuvaiheessa veteen lisätään rauta- tai alumiinisulfaattia. Se sitoo itseensä vedessä olevia eloperäisiä aineita, kuten maaperästä kulkeutunutta humusta. Muodostuva sakka laskeutuu altaan pohjaan, ja vesi kirkastuu.
Vesi suodatetaan kerran tai useampia kertoja. Se voidaan johtaa hiekkapatjan ja aktiivihiilisuodattimen läpi, mikä poistaa loputkin epäpuhtaudet.
Vedestä desinfioidaan bakteerit ja muut taudinaiheuttajat otsonilla, ultraviolettisäteilyllä tai kloorilla. Usein käytetään kaikkia kolmea peräjälkeen. Kloorin huono puoli on, että sen saattaa maistaa vedessä. Sitä kuitenkin tarvitaan estämään bakteerikasvustojen kehittyminen vesijohtoverkostoon. Jos vesi on jo desinfioitu muilla menetelmillä, klooria voidaan käyttää hyvin vähän.
Ennen verkostoon johtamista puhdistamo vielä säätää veden happamuuden esimerkiksi kalkin ja hiilidioksidin avulla.
Lainsäädäntö asettaa korkeat laatuvaatimukset
Vesilaitokset valvovat toimittamansa talousveden laatua tarkasti; jo lainsääsäädäntö velvoittaa niitä siihen. Talousvedessä ei saa olla mitään sellaisia eliöitä eikä aineita, joista voi aiheutua veden käyttäjälle terveydellistä haittaa.
Laitokset varmistavat omavalvonnalla juomaveden laadun joko omassa laboratoriossaan tai ostopalveluin.
Pintavesi vaatii perusteellisemman puhdistuksen kuin pohjavesi.
Lisäksi kuntien terveydensuojeluviranomaiset valvovat säännöllisesti talousveden laatua ja vastaavat siitä, että talousvesinäytteitä otetaan riittävästi eri osista vesijohtoverkostoa ja että niistä tutkitaan kaikki lainsäädännön edellyttämät tutkimukset. Talousveden laatua tutkitaan sitä tiheämmin, mitä enemmän vesilaitos toimittaa vettä vesijohtoverkostoon.
Lähteet: Suomen ympäristökeskus SYKE, THL, vesi.fi
Pohjavesivarannot täydentyvät eniten keväällä lumien sulaessa ja syyssateiden aikana, kun vesi imeytyy maaperän kautta pohjavedeksi.
Kesäisin ja talvisin pohjaveden pinta laskee, sillä kesällä kasvillisuus käyttää sadeveden hyödykseen ja talvella routa estää veden imeytymistä maahan.
